5.7.2018

SUOMESSA TAAS

Moikka!

Mä palasin Suomeen vähän yli viikko sitten. Tän viikon oon viettänyt jet lagista toipuen, perheen ja kavereiden seurasta nauttien ja kaikkea "uutta" ja erilaista ihmetellen - ekat pari päivää tuntui että olin koko ajan pienessä shokissa miten erilaista kaikki oli. Edelleen on kyllä aika hassu olo. Tosi outoa olla nyt täällä.
Halusin tulla vielä kirjoittamaan jonkinlaisen postauksen kotiinpaluusta ja siitä miltä tuntuu olla nyt kotona (itseä nimittäin  aina aiempien vaihtareiden blogeja lukiessa ärsytti, kun kukaan ei koskaan kertonut miltä tuntuu sitten tulla takaisin sieltä). Tässä nyt vähän ajatuksiani siihen liittyen. Eka kuitenkin vähän kuvia siitä mitä tuli viimeisen kuukauden aikana Ann Arborissa tehtyä. 

Downtown iltahämärässä ja kasa kavereita. All I need! // Erittäin amerikkalaisella lounaalla Marien, Franzin ja Majan kanssa vikan koulupäivän jälkeen // Viime hetkien shoppailua Urban Outfitterissä vielä kun voi // Ann Arbor aka Tree Town. Niin nätti ja vehreä kesällä. 
Viimeistä kertaa mun ja Franzin lempikahvilassa Fred'sissä... // Outdoor poolilla viilentymässä kuumana kesäpäivänä // Meidän koulun pihalle tuli fair eli tivoli just pari päivää ennen mun lähtöä, mihin sit heti tietysti mentiin kaveriporukalla // Amerikkalainen frozen yoghurt on niin hyvää.
Graduation oli kesäkuun 7. päivä. Mä olin siis senior mun koulussa joten nyt sitten valmistuin. Graduation oli semi hieno kokemus - tulevat vaihtarit, suosittelen menemään mukaan siihen jos vaan voitte. Mähän en siis mitenkään virallisesti tuolta valmistunut, mutta sain sellasen "congrats for completing a year in an American high school"-diplomin. Mun vanhemmat tuli tosiaan Suomesta tänne mun luokse käymään pari viikkoa ennen mun lähtöä ja tulivat sitten just sopivasti tonne graduationiin! :) 
Ann Arboriin tuli just parin vikan viikon aikana Ann Arbor Summer Festival, jolloin keskusta täyttyi ruokakojuista, livemusiikista ja erilaisista tapahtumista, kuten ulkoilmaleffoista. Tuolla tuli vietettyä aika monena iltana aikaa ja oli kyllä kivaa. :) Vika kuva on mun viimeseltä illalta. Noita tyyppejä tulee ikävä!

Mulla on jo nyt kova ikävä Ann Arboria ja kavereitani sieltä. On niiiin outoa olla nyt täällä Suomessa yksin ilman kaikkia niitä ihmisiä, joita mulla oli ympärilläni siellä - vähän samanlainen fiilis mikä mulla oli kun tulin Jenkkeihin. Sellainen, että täälläkö mä nyt sit vaan oon. Mitä ihmettä mä täällä teen, kun kaikki muut on siellä jossain muualla? 
Michiganista lähteminen, etenkin kavereiden hyvästeleminen oli vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Viimeiset kaksi viikkoa jotka vietin Ann Arborissa oli nimittäin ihan mahtavia, ehkä parhaat kaksi viikkoa koko mun vaihdosta. Olin kavereiden kanssa melkein joka päivä ja me tehtiin kaikkea kivaa. Käytiin kajakoimassa, ulkoilmaleffassa, syömässä, pelaamassa tennistä, hengailtiin keskustassa ja vaan oltiin. Ann Arborissa oli (on) jotenkin ihan erityinen tunnelma nyt näin kesällä, kun on lämmin ja aurinko paistaa pitkälle iltaan. Sitä tulee niin ikävä...
Ja sitten tuli mun viimeinen ilta ja piti sanoa heipat kaikille, mikä oli aika hirveetä. Ihan kamalaa, että en voi olla varma milloin nähdään uudestaan vai nähdäänkö ehkä koskaan... :( Ollaan nyt kuitenkin aika varmasti päätetty nähdä porukalla ensi kesänä jossain päin Eurooppaa. En malta odottaa. 

En usko että vieläkään ihan tajuan, että en ole menossa takaisin Michiganiin nyt pitkään aikaan. Mulla on ollut heti sieltä lähdöstä asti sellainen olo, että lähden vaan jollekin pikku matkalle Suomeen ja kohta meen sitten takaisin kotiin. Mutta sehän ei ole niin. Mähän oon nyt kotona, täällä Suomessa, vaikka se hassulta tuntuukin.
Tuntuu oudolta olla täällä. Mikään ei ole oikein muuttunut, kaikki paikat ja ihmiset on ihan samanlaisia, vaan minä itse olen se joka on muuttunut. Oon kai vielä jossain reverse culture shockissa, kun kaikki asiat tuntuu jotenkin niin järkyttävän erilaisilta kuin Jenkeissä. Ei se nyt varsinaisesti ahdista, mutta tuntuu oudolta. En voi uskoa, että oon nyt jo Suomessa. Ajattelen edelleen englanniksi ja suomen puhuminen tuottaa välillä vähän vaikeuksia. Kun puhun mun siskon Annan kanssa joka sekin palasi nyt juuri vaihdosta, käytetään ihan koko ajan englanninkielisiä sanoja suomen seassa juttelua helpottamaan. Mitenköhän kauan kestää, että englannin puhumista pitää taas oikein kunnolla miettiä... En haluaisi unohtaa englantia tai kadottaa mun jenkkiaksenttia. Onneksi kuitenkin on Facetime, niin voin soittaa kansainvälisille ystävilleni milloin vaan :')

Kotimatka oli melkein 24 tuntia pitkä (lennot Detroit-Chicago-Frankfurt-Helsinki) ja yhdessä vaiheessa tuntui, etten ikinä pääse perille. Kun se kone lopulta sitten laskeutui Helsinki-Vantaalle, olo oli niin epätodellinen, en vaan voinut käsittää mitä oli tapahtumassa. Oli kuitenkin parasta nähdä meidän koira kentällä vastassa! <3

Nyt on pitänyt totutella siihen, että en ole enää vaihtari (tai no, mieleltäni olen sitä kyllä loppuelämäni ajan). Yhtäkkiä mun ympärillä ei ole kansainvälistä porukkaa koko ajan, en kuule englantia tai italiaa tai saksaa ollenkaan, kukaan ei sano mun nimeä hassusti tai sano sitä erikoiseksi, kukaan ei kysele multa Suomesta tai ihmettele miten mun englanti on niin hyvää. Kaikki on yhtäkkiä taas ihan erilaista. Vaikka voisi luulla, että asiat täällä tuntuisi tutuilta ja turvallisilta, oli se kuitenkin enemmänkin shokki tajuta miten monia pieniä asioita mä olin täältä unohtanut. 
Mutta onhan se myös kiva olla taas Suomessa. On ollut ihanaa nähdä ja halata kaikkia niitä ihmisiä, joita on ollut 10 kuukautta ikävä. Ja syödä suomalaista ruokaa (kaikki on niin ihanan tuoretta ja terveellistä). Ja käydä saunassa ja uida järvessä. Suomi näyttää niin kauniilta ja puhtaalta (ja hiljaiselta!) Jenkkeihin verrattuna. Kyllä tää tästä, kyllä Suomi alkaa varmaan taas kohta tuntumaan omalta, mun pitää vaan antaa itelleni vähän aikaa.

Tää on nyt varmaan mun viimeinen postaus tänne blogiin (tai no, katotaan jos blogi-innostus iskee taas jossain vaiheessa, en kuitenkaan lupaa mitään). Sain kuin sainkin pidettyä tän jotakuinkin aktiivisena koko vuoden ajan, jes! Kiitos kaikille jotka on mun postauksia lukeneet. Toivon että tästä oli edes jonkinlaista apua tuleville vaihtareille. Haluan vielä sanoa, että kannustan ehdottomasti kaikkia lähtemään vaihtoon, jos vain on mahdollisuus. Vaihtoon lähteminen oli ihan valehtelematta tähänastisen elämäni paras päätös - se oli todella hieno vuosi ja se tulee kulkemaan mun mukana koko loppuelämäni ajan. Vaikka oonkin surullinen siitä että mun vaihtovuosi on nyt ohi, oon mielettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että sain kokea tämän kaiken. Se ei ollut aina helppoa, mutta todellakin kaiken sen vaivan arvoista, ja nyt mä tunnen olevani miljoona uutta kokemusta ja muistoa rikkaampi. Vaikka nyt mun elämässä alkaa uusi vaihe, nää muistot kulkee aina mun matkassa!

Kiitos kun luit blogiani! <3

-Iida

10.6.2018

A LIFE IN A YEAR (in English)

Hi everyone! It's me, Iida. I don't think I've ever made a blog post in English although I've been writing a blog the whole time I've been in the US - which is 9 and a half months today. It's crazy how fast the time has went by. So much has happened since I left Finland, yet I remember the day I left just like it was yesterday. Now that my year in Michigan is coming to an end, I want to talk a little bit about how I changed and what I learned during this year. And I'm writing in English because 1) it feels the most natural at the moment and 2) I think it's finally time to let my non-Finnish friends read my blog, too. 
There is so much I want to say that I feel like this text is going to be very messy. I'll try my best to keep it reasonable.


So, on August 23rd, 2017, I left my whole life behind and moved to Ann Arbor, Michigan for 10 months. I had tried not to have too many expectations for my exchange year, for exchange is something you can't really prepare for and whatever you expect it to be like, it's not going to be that way because everyone's year is different. So I tried to keep my mind open and not expect anything.

Moving alone to a place where no one knew me before was very liberating in a way. No one knew what I was like before, so I could do whatever I wanted without anyone knowing I was only "faking it until I would make it" (like wearing bright red lipstick to school on a totally normal day). No one could be like "what are you doing, this is not like you". I felt like I could do whatever I wanted, and it felt so good. I tried new things and experimented with my personal style a little.

Of course it was hard in the beginning when I didn't know anyone, I had zero friends, and I didn't know anything about anything. It was a bit of a shock to realize how different everything was. The houses, streets, school, food, the weather, language, literally everything was new and so very different from Finland. Adjusting to all of these differences was hard at first and the process took me a while. I had to accept that there is not only one right way to do things - the way I had lived my life in Finland was not the right way - it was just what I was used to. And suddenly getting dragged away from everything I knew was a bit of a shock (I guess they call it the culture shock). I told myself a million times a day this quote every exchange student knows: "It's not right, it's not wrong, it's just different." When I made more friends it all became easier, too. Eventually I learned to accept things like they were and I got used to them. And I learned to love some of them. Like, for example how nice and open people are here. In Finland people don't talk to strangers, and that's why I didn't really know how to do small talk when I first came here. But now I like chatting with people I don't even know and I'm so glad about that haha! Also, my American hometown Ann Arbor is really nice and very pretty, and I loved it from the first day I came here. I couldn't have wished for a better placement.


This whole year has been about getting out of my comfort zone and doing things I would have never done in Finland. It's amazing what a year in a different place can do to you. I think everybody should experience it at some point of their life - what it's like to be alone in a new place and not know anybody or anything about the things around you. It makes you see everything in a different light - your life back home, things you used to do in your free time because you might not be able to do them in your host country, people you used to spend time with, and most importantly yourself and your values. You (or at least I did) begin to question how things are back home, because you see how they are done differently in your host country. Also, being an exchange student in another country eventually gives you a ton of self-confidence and strength, when you realize you can handle things on your own without anyone's help, simply because it's the only option. No one's exchange year is as perfect as it looks like on their Instagram feed -  everyone has their battles. But when times get hard, that's when you grow. You'll get over it, and in the end, it feels pretty damned good to be able to say "I did it".

Living far away from home also made me appreciate everything I have in Finland a lot more. My family and friends who are always there to support me, home, the clean and beautiful nature that is very close where I live, the world’s best school system, Finnish food (oh how I miss it!), how peaceful and safe Finland is, the unique Finnish language that no one outside of Finland knows how to speak… There are so many things I  now that I have had to live almost 10 months without them. I had to travel far to see up close, I guess.


And, of course, my English got ten million times better. One of the main reasons I went on exchange in the first place was that I wanted to be fluent in two languages. My English was not even that bad in the beginning, but I was surprised how different and weird and awkward I sounded compared to Americans. Everything was hard in the beginning, but I picked up the language fast and now people often mistake me as an American, which I think is funny. I still do have an accent, but it's not very noticeable at all. Now I even think and have dreams in English sometimes. And the weirdest part is that my first language Finnish has gone worse this year - I mean, of course I can still speak it, but it feels very unnatural and I forget words and use weird phrasing. My friends always laugh at me when I call them. I feel like I could easily forget Finnish entirely if I stayed in the US for like 20 years and stopped keeping in touch with my Finnish people. (I'm not planning on doing that though, don't worry mom...) 

One of the greatest things about my exchange year is that I met so many new people with different backgrounds since Ann Arbor is very diverse. I made friends from not just the US but all over the world, since I got to know many other exchange students that are also spending their year in Ann Arbor or the area around it. Spending time and having conversations with people from different backgrounds has opened my eyes a lot. Many times I found myself hanging out with people I know I would have never talked to if I was in Finland. I got to hear so many stories from different cultures and know different ways of living, and I realized that the way I live life is not the only right one. All my international friends have taught me lots of things - one of the most important things being that you cannot judge people by one thing, because there is always many sides to every person. Also, prejudice is never a good thing, because you can never know who might become your friend. I’m really grateful to have met all my exchange student friends, because they’re going through the exact same thing I am, and they always know how I feel and they are always there to support me! 



I feel like this text is getting way too long, so it's time to wrap it up. Overall I think going on exchange was the best decision I have made in my life so far and I've learned from it more than I ever could have imagined. My exchange year was amazing and I sure will miss it a lot when I go back to Finland (only two weeks left!). It feels unreal how close the end of my exchange is and while I'm excited to go home and see my friends and family again, it will be very hard to leave this life I've built during the past 10 months. To be honest, I don't know how am I going to be able to just leave... like I said, it will be very very hard but I know I will carry these memories with me forever. And I'm also excited for the future! This is not the end, this is just the beginning. <3 

Thanks for reading this far, 
- Iida

1.6.2018

RAIN IN CHICAGO

Moikka! Heti promia seuraavana päivänä mä lähdin YFU:n järjestämälle matkalle Chicagoon vaihtareiden kanssa. Sää ei meitä Chicagossa varsinaisesti suosinut, mutta sehän ei haitannut. Oli tosi kivat kolme päivää uusien ja vanhojen vaihtarikavereiden kanssa! Meitä oli about 50 ihmistä 16 eri maasta, niin siistiä. 

Ekana päivänä eli lauantaina 4 tunnin bussimatkan jälkeen Chicagoon saavuttuamme käytiin mm. jossain tosi isossa tiedemuseossa, joka oli musta tosi mielenkiintonen mut musta tuntu et kaikilla muilla oli tosi tylsää siellä :D Sit käytiin myös tsekkaamassa heti alkuun Chicagon tärkeimmät nähtävyydet eli The Bean ja Millenium Park, eli puisto jossa on kaikkia hienoja patsaita ja taideteoksia. Illalla mentiin sellaseen keskiaikaiseen  ritarishowhun jonka nimi oli Medieval Times, koko juttu being very extra niinkun amerikkalaiset nyt yleensäkin haha! Koko päivä oli tosi pitkä ja olin ihan kuollut kun illalla tultiin hotelliin.



The Science & Industry Museum





Millenium Park ja The Bean


Medieval Times! Oli aika mielenkiintoinen ( tosin hieman liian pitkä) kokemus, jossa ideana oli siis se että oltiin illallisella mukamas keskiaikaisen kuningattaren vieraana katsomassa jotain ritaritaisteluita.

Tokana päivänä eli sunnuntaina vietettiin aamu Shedd Aquariumissa missä oli tosi paljon erilaisia kaloja ja delfiinejä ja muita mereneläimiä. Toisaalta musta ne eläimet oli tosi siistejä ja se paikka oli hieno, mut tuli tosi paha olo niitten eläimien puolesta (ja vähän kaikki muutkin sano samaa) :((

 Valaankouluttajia! Noi valkoiset valaat oli niin söpöjä.

 Tän kuvan otin sieltä Shedd Aquariumista, josta näkyi hyvin Chicagon skyline. 

Melkein koko sunnuntai päivä oltiin keskustassa shoppailemassa, ja illalla mentiin katsomaan jotain toista showta (The Blue Man Show). Se oli kans aika erikoinen mut omalla tavallaan hyvä! Chicago on tunnettu erityisestä pizzastaan, joka me käytiin testaamassa sunnuntai-iltana. Se olikin tosi hyvää.



Nää on oikeestaan ainoot kuvat jotka otin kameralla, kun en viitsinyt kuljettaa sitä mukana kun ulkona satoi.. hassua koska yleensä en reissussa muuta teekään kun otan kameralla kuvia!



Suurimman osan ajasta näytti tältä... Oltiin sunnuntaina shoppailemassa melkein koko päivä, mut en ostanut kuin 3 postikorttia itselleni muistoksi. En tiiä mikä nuukuus iski mut ei vaan yhtään huvittanut ostaa mitään :D


Chicago styled pizza!

Vikana päivänä eli maanantaina juututtiin eka yli tunniksi aamuruuhkaan yrittäessämme päästä hotellilta bussilla keskustaan. Kun sitten lopulta päästiin sinne, mentiin heti yhteen korkeaan pilvenpiirtäjään, Willis Toweriin hienojen näkymien ja maisemakuvien toivossa. No sehän ei sitten ihan putkeen mennyt sekään - ylös päästyämme tajuttiin että eihän sieltä mitään näkynyt, kun sumu ja pilvet oli edessä... vähän ärsytti kun oltiin maksettu $40 tosta :(

Päivällä vietettiin monta tuntia Navy Pierillä, joka on siis kai joku iso laivalaituri Chicagossa. Se koko paikka meni kyllä vähän ohi koska piti koko ajan olla sisällä koska ulkona satoi kaatamalla... Etsittiin sitten matkamuistoja (tai mun kaverit etsi, mä en ostanut mitään) sen Navy Pierin "mallista" ja käytiin lounaalla. 



No ainakin voin sanoa että kävin Willis Towerissa 314 metrin korkeudessa!

Tyyliin ainut kuva jonka otin Navy pieriltä... siellä ei ihan hirveesti ollut mitään nähtävää mut löydettiin tämmönen hieno sisäpuutarha! Olisin halunnut jäädä tonne pitämään kuvaukset haha. 

Loppupäivä tutkittiin kavereiden kanssa Chicagon Chinatownia, mikä oli mielenkiintoinen paikka koska en ollut koskaan oikeestaan käynyt missään chinatownissa. Maistoin siellä mm. matcha green tea rolled ice cream -jäätelöä joka oli yllättävän hyvää!


 Chinatown!!


Uudet kaverit oli ehottomasti paras juttu koko reissussa <333

Ja sit palattiin kotiin! Oli ihan superkiva reissu, vaikka se ei ollutkaan tällä kertaa mitenkään kovin hyvin YFU:n puolesta järjestetty. Silti oon tosi iloinen että menin! Mä en siis tuntenut tolta reissulta melkein ketään ennen kuin menin, siellä oli ihan pari tyyppiä mun kaupungista mutta se oli just kiva koska sit tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen, eikä mulla ollu mitään yhtä porukkaa jonka kanssa ois pitäny koko ajan hengata vaan pystyin oleen vähän kaikkien kanssa. :)

Tää kuvasti aika hyvin mun fiiliksiä maanantai-iltana ku palattiin kotiin...

Tuun muistaan ton reissun vielä pitkään :) Oli kiva käyä Chicagossa vielä uuestaan (kävin tosiaan päivävisiitillä siellä viime joulukuussa) ja haluaisin kyllä mennä takas vielä joskus!! Ahh ja nyt mulla on kesäloma, ens viikolla graduation (jolloin saan mun porukat Suomesta tänne!!! En malta odottaa <3) ja sitte onkin enää pari viikkoo vaihtoo jäljellä! Life is good :) 

Next time,
- Iida

26.5.2018

PROM 2018

Hei kaikki! Mulla oli viime viikon perjantaina kauan odotettu prom. Silloin samana päivänä oli myös senior skip day, eli en mennyt kouluun. Aamupäivällä kävin kampaajalla laittamassa hiukset ja meikkasin itse, ja sit mentiin mun prom porukan kanssa mun kaverille ottamaan kuvia ennen promia. Menin siis promiin kavereiden kanssa porukalla, eikä meistä (melkein) kellään ollut deittejä.


Itse prom oli Michigan Stadiumilla (tai sitä ympäröivissä juhlatiloissa). Dinner was included ja se oli ihan jees, mutta ei mitenkään kovin hieno (kuten koululta voi odottaakin). Käytiin kans ottamassa lisää kuvia siellä stadionin kentällä. Michigan Stadium on niin hieno paikka varsikin illalla... Prom oli ihan siisti, mut mun mielestä vähän yliarvostettu ja -hehkutettu. Se miten paljon rahaa jotkut käytti tohon yhteen iltaan oli aika hullua (mä siis löysin mun mekon yhdestä prom dress salesta poikkeuksellisesti vain 25 dollarilla, mut pelkkä se lippu promiin maksoi tosiaan 65 dollaria)... jos  multa kysytään, niin ei se ehkä ihan sen arvoinen ilta ollut, mut siisti kokemus kuitenkin.


My girls!

Promissa oli tietty kans tällänen photo booth jossa käytiin ottamassa kuvia :D 

Tanssien jälkeen kun kaverit meni vielä juhlimaan, mä menin kotiin nukkumaan, koska sitä seuraavana aamuna lähdin aikaisin aamulla kolmen päivän matkalle Chicagoon YFU:n vaihtareiden kanssa. Mutta siitä lisää ensi postauksessa!

- Iida