22.8.2017

VIIME HETKEN FIILIKSIÄ

Ihan kohta se alkaa. Jo tänään iltapäivällä jätän Jyväskylän, kun lähdetään Helsinkiin yöksi, ja sitten hyvin aikaisin keskiviikkoaamuna jätän Suomen taakseni. Huih, tällä hetkellä olo on niin innostunut ja jännä, että tekisi mieli huutaa. Tää on aivan hullua!!! Siis asia, mistä olen haaveillut jo ainakin kolmen vuoden ajan ihan joka päivä, mitä olen odottanut ja odottanut ja odottanut, alkaa huomenna. En ehkä kestä!!!

Näinä parina viikkona, kun oon ollut yksin kotona kaikkien muiden ollessa joko koulussa tai töissä, mulla on ollut aika tylsää, mut ei aika kuitenkaan ihan niin hitaasti madellut mitä mä odotin. Tässä vähän kuvia siitä, mitä mä oon tehnyt:

Oon nauttinut ihanista kesäilloista kavereiden kanssa, kun on ollut vielä aika lämmintä ja valoisaakin iltaisin – parasta! / Kävin koiran kanssa mökillä mummolassa, saunomassa ja fiilistelemässä Suomen luontoa vielä vähän. Otin ilon irti viileässä järvessä uimisesta, kun vielä voin, se oli ihanaa. / Näitä nättejä pastellitaivaita en oo kovin montaa tänä kesänä nähnyt, mutta viime viikolla oli yksi sellainen ilta. Niin kaunista... / Havaitsin hyväksi keinoksi pakkaamisessa tehdä etukäteen mahdollisimman tarkka pakkauslista ja miettiä mukaanotettavat tavarat jo pari päivää etukäteen, jotta sitten pakatessa voi vaan heittää tavarat laukkuun. Oli se kyllä silti vähän tuskaista, mutta ainakin sain kaiken hyvin mahtumaan!

Tosiaan, nyt on laukut viimein pakattu ja oon valmis lähtöön. Parhaiden kavereiden hyvästeleminen on kyllä ollut ihan kamalaa. Mä tiesin, että siitä tulee vaikeeta, mutta silti yllätyin miten hirveä olo mulla oli eilen ja toissapäivänä sen jälkeen, kun näin kavereita viimeistä kertaa. Meillä oli niin kivaa koko illan ajan, ettei mulla ollut edes haikea fiilis. Mutta heti hyvästien jälkeen tuli niin yksinäinen ja turvaton olo, vatsaa väänsi ja melkein teki mieli oksentaa. Eikä sitä ihan hirveästi parantanut se, kun lähimmät sukulaiset tuli meille mun läksiäiskahveille... Mutta sitten mä keskityin kiivaasti pakkaamiseen ja nukuin yön yli, ja tänään on ollut jo paljon parempi fiilis. Juteltiin siskon kanssa Facetimessa ja tuntui melkein kuin oltaisiin oikeasti nähty, ja sen jälkeen oon ollut ihan hyvillä mielin. Koska siis vaikka tulee ikävä näitä ihmisiä, niin onhan tää silti ihan sairaan siistiä. Alle kahden vuorokauden päästä mä jo aloitan mun elämän Amerikassa!! Kuulostaa varmaan sekavalta, mut no, tätä on vähän vaikea selittää. En malttais oottaa että pääsen matkaan. Tai siis tiedän, että  ihan viimeisistä hyvästeistä tulee vaikeat, mutta olen ihan varma, että mun mieli paranee heti kun pääsen lähtemään muiden vaihtareiden kanssa kohti Frankfurtia ja sieltä Yhdysvaltoja. 

Oon tosi, tosi iloinen siitä, että mulla on tällainen mahdollisuus lähteä. Niin moni ihminen on nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen, että mä pääsisin 10 kuukaudeksi Jenkkeihin... Olen aivan superpaljon kiitollinen kaikille siitä. Siitä, että ihan kohta mä pääsen tutustumaan amerikkalaiseen elämäntapaan, näkemään uusia paikkoja ja oppimaan valtavasti uusia asioita. Ja myös siitä, että mun hostperhe vaikuttaa niin mukavalta, että heidän luokseen on helppo mennä. En malta odottaa, mitä vuosi tuo tullessaan!!!

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan Jenkkilästä. Koitan tulla päivittelemään heti kun kerkeän, mutta en tiedä kuinka kauan menee ennen kuin saan ostettua uuden tietokoneen Jenkeistä. Pysykää kanavalla! :)

– Iida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti