1.9.2017

VIIMEISIÄ LOMAPÄIVIÄ

Heippa! Löysin nyt tieni kirjastoon, josta löytyikin tietokone jolla pystyn vähän kirjoittelemaan tänne. Aattelin nyt vähän kertoilla kuulumisia ja laitella kuvia siitä mitä oon viime päivinä tehnyt! 

Eilen aamulla mulla oli mun ensimmäiset cross country -harkat. Juostiin kolme mailia (paitsi joukkueen 7 parasta tyttöä eli Varsity-tytöt juoksi viisi mailia) eli noin 5km sankassa pusikossa pääasiassa nurmikkopohjalla, minkä johdosta mun kengät ja sukat oli aivan litimärät heti ekan viiden minuutin jälkeen. Siis saatoin oikein kuulla veden litinän kengissä... ei kovin miellyttävää :D Anyways, juoksu kulki ihan hyvin, ite olin ainakin tyytyväinen miten hyvin pärjäsin, ottaen huomioon etten ollut tosissani treenannut juoksua pitkään aikaan. Muutenkaan treenit ei olleet niin pahat kuin mitä olin pelännyt. Valmentaja oli tosi mukava ja jopa aika rento. Myös muut tytöt olivat oikein kivoja!! Meidän joukkueessa on toinenkin vaihtari, Marie Ranskasta, mikä on tosi kivaa kans. Kyllä mä uskon että tästä ihan hyvä tulee. :) Treenit on tosiaan tästä lähtien joka päivä maanantaista perjantaihin koulun jälkeen, ja lauantaisin on aika usein kisat eli meet. Silloin kun ei ole meettiä, on aamuharkat, mutta ne on (onneksi) vapaaehtoiset. Mä sain eilen jo meidän joukkueen kilpailuasun (violetti toppi ja takki + mustat shortsit, niin cool!) ja nyt sit vaan treenataan ennen ekoja kisoja, jotka on parin viikon päästä. Tänään meillä oli treenien jälkeen team brunch yhden joukkuekaverin kotona. Se oli tosi mukava, tutustuin moneen uuteen ihmiseen - ja amerikkalainen aamupala...nam!

Frozen yogurt on oikeesti ihan niinkuin tavallista jäätelöä, mutta tosi hyvää! / Yritin juosta mahdollisimman paljon jo ennen cross countryn alkamista

Ruoasta puheenollen, musta on ihanaa että mun hostperhe syö niin terveellisesti. Itseasiassa aika samanlaista ruokaa mitä mä oon tottunut Suomessa syömään; riisiä ja kanaa, uunikasviksia ja sellaista. Yhtenä päivänä tehtiin Helenan kanssa myös kasvisruokaa; linssikastiketta ja riisiä ja hyvin meni kaupaksi. ;) Aamupalakaan ei ole ollut mitään erikoisen epäterveellistä; mä yleensä syön maustamatonta jugurttia myslillä ja hedelmiä. Yhtenä päivänä tajusin etsiä kaupasta mustikoita, ja niitä mä oon nyt nautiskellut aivan onnessani aamuisin. Vaikka ei ne kyllä oo yhtä hyviä kuin oikeet suomalaiset luonnonmustikat. Leipää en oo täällä juurikaan syönyt, koska mun mielestä voi on täällä aika pahaa. Ei olla käyty tähän mennessä oikeestaan kertaakaan ulkona syömässä, kerran vaan lounaalla sandwicheilla, joten en ole vielä päässyt kokemaan oikein mitään erityisen amerikkalaisia ruokia (mun perhe kun on tosi suomalaisvaikutteinen). Paitsi nyt tänään tuolla brunssilla oli bageleita munakokkelilla ja pekonilla ja mm. persikoita ja muffineita!

Oon hengaillut myös aika paljon muiden vaihtareiden kanssa lähinnä Downtownissa. Ann Arborin (eli A2:n) keskusta eli Downtown on niin kiva paikka, että mun tekisi mieli käydä siellä joka päivä (täällähän mä oon nytkin, heh). On niin monia kivoja pikkuputiikkeja, missä en oo vielä käynyt, ja niin monta ihanaa kahvilaa, mitä en oo testannut! Täältä löytyy myös kaksi vanhaa supersiistiä elokuvateatteria, missä haluan ehdottomasti käydä. Ollaan kans käyty hostsiskon kanssa läheisessä Mallissa eli kauppakeskuksessa shoppailemassa, ja sielläkin on tosi monia kivoja kauppoja ja kahviloita, mitä ei Suomesta löydy.

Downtownissa on tällänen cool graffiteilla täytetty sivukatu. Pakko päästä ottamaan kunnolla kuvia täältä joskus! Ja huomatkaa oikeanpuolimmaisessa kuvassa teksti "A2 loves Immigrant Neighbours". Jep, en oo kovin moneen punaniskaan täällä vielä törmännyt.
Downtownissa on yksi tuollainen rakennus, jota kutsutaan Hogwartsiksi, koska se muistuttaa Harry Pottereiden Tylypahkaa
 
Englanti sujuu (tai on koko ajan sujunut) oikein hyvin sekin. Osaan ilmaista itseäni aika hyvin, eli yleensä aina kun haluan sanoa jotain, tiedän miten sanoa sen, ja amerikkalaisten kanssa juttelu on helppoa. Muakin ymmärretään ihan helposti, eli ei oikeestaan mitään ongelmia ole ollut. Välillä mä kyllä takeltelen ja sekoilen sanoissani ja äännän sanoja hassusti, mutta ei se mitään, niin sen kai kuuluukin mennä. Yleensä aina, kun oon esimerkiks jossain kaupassa ja kysyn jotain, niin ihan sama mitä sanon, multa kysytään heti että mistä mä oon. Varmaan mulla sit on aika erikoisen kuuloinen aksentti, haha.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa että mulla menee edelleen oikein hyvin. Se on hassua, miten nopeasti johonkin aivan ennalta tuntemattomaan paikkaan voi kotiutua. Viihdyn täällä niin hyvin - en haluais olla missään muualla. Koti-ikävä ei ole vaivannut yhtään, vaikka Suomessa odottavat ystävät ja perhe on kyllä päivittäin mielessä. Pärjäilkäähän tekin siellä, niin mäkin!

- Iida

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapas se ihanalta kaupungilta! Ois niin siistiä jos voitais vierailla toistemme luona jossain vaiheessa vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Voihan se olla että vieraillaankin ;)

      Poista