7.4.2018

PAREMPI VERSIO ITSESTÄNI

Heippa! Tänään tulin kirjoittelemaan vähän tämän viikon fiiliksiäni ylös. En oikein tiedä miten aloittaisin tän postauksen, joten laitetaan alkuun pari keväistä kuvaa, joita kävin tänään ottamassa ulkoa. Ulkona on jo pääosin ihanan keväisen näköistä!





Tällä viikolla..... no emmä tiiä. Vaihtareiden mielialanvaihtelut on todellakin just niin uskomattomia mitä puhutaan, tällä viikolla mun fiilikset on heitelleet ihan laidasta laitaan todella paljon. On ollut hyviä ja ihan peruskivoja päiviä, muutama aika tylsä päivä jolloin ei tapahtunut oikein mitään ja pitkästä aikaa yksi oikeasti huono päivä. Pitkästä aikaa oli koko päivän sellanen olo, että ei tästä tuu mitään, kaikki ärsyttää ja tekis mieli vaan hautautua peiton alle ja herätä huomenna seuraavaan päivään. No, se tunne meni kyllä ohi, niinkuin aina (tällä kertaa sillä kun mulla oli illalla jalkapallopeli jossa näin pitkästä aikaa futiskavereita ja jonne menin mun aluevalvojan kyydillä ja oli kiva jutella myös hänen kanssa). Joten eipä siinä mitään. 
Oon tällä viikolla myös ajatellut kotiinpaluuta ihan tosi paljon. Ajatukset sitä kohtaan on muuttuneet ihan koko ajan, välillä melkein itken kun ajattelen sitä että täältä pitää kohta lähteä ja tää kaikki on ohi, ja sit välillä tuntuukin, että ei se täältä lähteminen nyt niin iso juttu tuukaan olemaan ja on oikeestaan ihan kiva mennä sit kohta jo Suomeen. Onhan tässä nyt jo tovi oltu poissa. Mut sit taas. Miten mä voin lähteä. Miten mä voisin olla lähtemättä. Ei vielä ei vielä ei vielä. Joka kerta kun avaan puhelimen päivälaskurin, vähän jännittää, miten pieneksi se numero on edelliskerrasta muuttunut. Välttelen sen laskurin avaamista, kunnes mun on pakko saada tietää montako päivää on jäljellä. Ja sit taas järkytyn siitä miten vähän niitä on. Viimeksi kun katsoin, mulla oli jäljellä 80 päivää. En halua tietää, montako on nyt. Se on joka tapauksessa aivan liian vähän ja samaan aikaan liikaa. 




Ehkä pahinta on se, kun en voi ite vaikuttaa mitenkään mihinkään siihen kotiinpaluuseen liittyen. Mä oon ihminen, joka aina suunnittelee kaiken ja pitää asiat hyvin järjestyksessä, ja sitkun tuleekin tämmönen iso, ihana mutta kamala asia joka vaan lähestyy ja lähestyy hirveätä vauhtia ja jota en voi mitenkään itse hallita, se ahdistaa. Mä en yhtään tiedä, mitä tapahtuu sitten kun palaan Suomeen, millaista mun elämä tulee olemaan, miten sopeudun takaisin, miten kova ikävä tulee Jenkkeihin, ylipäätäänkin että miltä tuntuu olla taas siellä Suomessa. Millaista mun elämä tulee olemaan sitten kun palaan kotiin ja ympäristöön, joka on varmaan edelleen aikalailla samanlainen kuin ennen mun lähtöä, mutta mä ite oon muuttunut näin paljon? Mä nimittäin olen muuttunut ihmisenä oikeasti tosi paljon. Mun arvot on menneet vähän erilaiseen järjestykseen, mä tunnen nyt itseni paremmin ja osaan arvostaa tiettyjä asioita aivan eri tavalla kuin ennen. Mä maailmankuva on muuttunut, ja mä olen oppinut ja tajunnut joitain asioita täällä Jenkeissä mitä en ollut Suomessa ikinä ajatellutkaan.  Musta on tullut paljon itsenäisempi, rohkeampi, itsevarmempi, puheliaampi ja jotenkin vaan enemmän minä. Tai tavallaan tunnen, että nää uudet puolet mitä mussa nyt on, on aina olleet osa mua, mutta nyt ne on vaan nousseet paremmin esiin. Tätä on vaikea selittää, mutta ihmiset jotka tuntee mut hyvin tulee kyllä varmaan huomaamaan mitä mä tarkotan. Vaihtovuosi on tavallaan tehnyt musta paremman version itsestäni. Se on mun mielestä ehkä paras asia tässä koko hommassa; se, miten paljon tämä kokemus on antanut, miten paljon enemmän tää kaikki on opettanut kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Ja kans se, miten hyvältä tuntuu osata puhua vierasta kieltä ihan yhtä sujuvasti kuin omaa äidinkieltä. Se on ihan mahtavaa. 

Mä oon tosi ylpeä itsestäni. Kyllä mä loppujen lopuksi handlasin tän vaihtovuoden aika hyvin, vaikka se sillon alussa niin vaikealta tuntuikin. ;) Huhhuh. On tää elämä joskus aika siistiä. 

Kuulumisia sen verran, että mun arkeen tulee nyt vähän uusia tuulia vielä näiksi loppukuukausiksi, sillä mä päätin aloittaa tenniksen koulun joukkueessa! Oon tästä tosi innoissani, koska vaikka olin jo päättänyt että en tekisi mitään urheilulajeja (muuta kuin salillakäyntiä) nyt enää keväällä, niin aloin sitten kuitenkin kaipaamaan vähän enemmän jotain tekemistä arkeen. Salilla käyminen kun on kuitenkin aika yksinäistä, vaikka yksin treenaamisesta tykkäänkin. No nyt pitäis sitten olla vähän kiireisempää! Tennistreenejä on käsittääkseni joka päivä koulun jälkeen. Mun ekat treenit on siis ens maanantaina (vai olikohan se tiistaina, anyway). Oon tosi innoissani ja ilonen tästä. :) 

Ei mulla tänään muuta. Ensi kertaan!

- Iida 

1 kommentti:

  1. Siis samaistun todella paljon noihin mielialavaihteluihin ja fiiliksiin kotiinpaluusta!! Olin itsekin ajatellut kirjoittaa samoista fiiliksistä, melkeempä sanat sanaan. (nyt ei kehtaa kirjottaa etten vaikuta kopioineen sulta, äh :D)

    VastaaPoista